Hääpainajaiset

Olen nähnyt hääpainajaisia valehtelematta varmaan kahden vuoden ajan. Olen jännittäjä, eikä tällainen hääsirkus kaikista mukavista puolistaan huolimatta ole itselleni mikään ideaalitilanne, vaikka kaikki onkin pyritty pitämään pienimuotoisena. Onnistuneet juhlat vaativat kuitenkin suunnittelua ja järjestelyä, ja kaikki hääasiat pyörivätkin päässä yötä päivää. Joskus aamulla herätessäni mietin ihan tosissani, miksi emme vain menneet salaa naimisiin ulkomailla, kuten kaasoni teki miehensä kanssa aiemmin tänä vuonna.  Ehkä tyylikkäin tapa astella avioliittoon.

Takaisin hääpainajaisiin. Näen paljon unia ja käsittelen elämääni niissä, joten ei ole ihmekään, että myös häät tulevat uniin. Eikä siinä mitään, mutta en ole nähnyt yhden yhtä ”onnistunutta” hääunta. Mieleni valmistelee minua ilmeisesti pelkkiin pettymyksiin, jotta hääpäivänä pikku mokailut eivät tunnu missään 😀 Mistä sitten näen painajaisia?

Kaikesta. Vihkipaikka on väärä, eikä vihkijää näy missään. Juhlapaikka on väärä ja ruokana on mautonta mössöä. Mikään ei ole valmiina – minulla ei ole pukua, ei meikkaajaa, ei kukkia. Juhliin ilmestyy kuokkavieraita, jotka yrittävät masentaa tunnelmaa. Sulhanen on väärä. Musiikit ovat väärät. Myöhästymme vihkimisestä, eivätkä häät toteudukaan. Jokaisessa painajaisessa tunnelma on todella ahdistava ja kiireinen.

No, entäs jos jokin meneekin pieleen? Tärkeintähän on päästä naimisiin? Periaatteessa juuri näin, mutta kun juhlaan käyttää rahaa ja aikaa, olisihan se enemmän kuin harmittavaa, jos jokin menisi todella pahasti mönkään. Todellisuudessa tätä vaaraa ei pitäisi olla – pitäisi vain lopettaa stressaaminen.

*

Häihin on muuten enää kaksi kuukautta ja vielä pitäisi hoitaa muutama isompi asia, mutta muuten to do -lista koostuu oikeastaan pelkistä palavereista palveluntarjoajien kanssa. Ensi maanantaina haen valmiin pukuni ompelijalta, ja juhannuksena heittäydyn häätunnelmaan toisen kaasoni häissä. 2017 on varsinainen rakkauden vuosi lähipiirissämme ❤