Sinne läks!

IMG_7408IMG_7427

Hääkutsut nimittäin! Koska kutsut ovat vasta matkalla, en paljasta vielä niistä muuta kuin kirjekuoret ja ”kääreen”, jonka sisällä kutsu ja info ovat.

Kutsut ovat Hey Lookin käsialaa, ja lopputulos oli mielestäni upea. Toiveitamme kuunneltiin ja ne toteutettiin hyvällä maulla. Näihin kannatti todellakin panostaa.

Mutta niin, kultaa uhosin haluavani kutsuihimme, ja sitä saimmekin. Varsinaisessa kutsussa on kultafoliointia ja kirjekuoret on kirjoitettu käsin kultaisella kalligrafialla. Kuva ei tee nyt ollenkaan oikeutta noille kuorille, koska kirjoitus on todellisuudessa hieman kimaltavaa. Kutsujen kääreet ovat läpinäkyvää materiaalia, mikä ei myöskään näy kuvassa. Pidän erityisen paljon tuosta ohuesta mustasta narusta ja vahasinetistä, jotka viimeistelevät kääreen. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen kutsujen kokonaisilmeeseen ja esteetikko minussa taputtelee taas käsiään yhteen. Kannatti ihan vain omaksi ilokseen teetättää myös postimerkit omalla monogrammillamme.

Ja kääk! Häihin on enää kolme kuukautta!

Meidän häissä ei ole …

Inspiraation tähän postaukseen sain Heidin blogista, ja niinpä kerron nyt vuorostani, mitä meidän häissämme ei nähdä. Ei on muuten bridezillan lempisana. En onneksi ole kuitenkaan joutunut heiluttamaan yksinvaltiaan valtikkaa, vaan sulho on onneksi tärkeimmissä asioissa samoilla linjoilla. Mitä häissämme ei sitten nähdä? Varoitus: sisältää henkilökohtaisia mielipiteitä, joiden ei ole tarkoitus loukata ketään. Palkokasvin vaara sieraimen lähellä on kuitenkin todellinen, joten varaudu jo henkisesti seuraavaan lukukokemukseen.

…viinoja Virosta

Ei kaipaa oikeastaan enempää selittelyjä, koska juhlapaikassamme on A-oikeudet. Vaikka ei olisi, en siltikään lähtisi riemusta hyppien raahaamaan Tallinnasta lasteittain alkoholia, jotta kaikki saavat olla tillunlei. Tölkki tahi pullo hääpöydässä aiheuttaa myös karvaita inhonväristyksiä. Kaadetaan nyt kerrankin arvokkaassa juhlassa viinat laseihin eikä tehdä omia Fairylta maistuvia booleja. Kyllä, Fairylta ne tuppaa maistumaan, jos toisella kädellä kaadetaan viinaa ja toisella päärynämehua.

…askarreltujapaskarreltuja lärpäkkeitä ja härpäkkeitä

Näillä siis viittaan häiden printtituotteisiin ja koristeluihin, jotka on tehty vasemmalla kädellä, vieläpä kaasoa käskyttäen ja orjatyövoimana käyttäen. Ymmärrän heitäkin, jotka haluavat viettää yhteistä aikaa kaasojen kanssa askartelun parissa, mutta itse en halua vaivata ketään. Olen myös aika vaativa näiden omien tuotosten suhteen – mikään eskarilaistason tuotos ei valitettavasti kelpaa. Mikäli jotain täytyy askarrella, teen sen mielelläni itse. Näin en ainakaan voi syyttää ketään muuta työn laadusta.

…noutopöytää

Noutopöytä voi olla parhaimmillaan todella hyvä kokemus. Morsian ja sulho juhlistavat kuitenkin tärkeitä päiviä laadukkaissa ravintoloissa, joissa ruoka tuodaan naaman eteen, joten olisi kerta kaikkiaan omituista kyhätä kasaan noutopöytä vain koska osa vieraista sitä odottaa. Ravintolahäät ja fine dining eivät ole yhtä kuin kaviaari tai muut hienoudet, jotka eivät välttämättä maistu hyvälle, vaan yksinkertaisimmillaan fine dining tarkoittaa puhtaista raaka-aineista tehtyä harkittua kokonaisuutta. Yritäpä selittää tämä tyypille, jonka mielestä häissä täytyy olla noutopöytä ja pöytiintarjoilu on turhaa prameilua. Ja hieno ruokahan ei tosiaan voi olla muuta kuin kaviaaria. Phyi, sitäkö meidän pitää syödä? Ei, ja voin kertoa, että omalta lautaseltani löytyy kaikkein todennäköisimmin kalaa, perunoita ja kantarelleja.

…koko sukua

Juu ei. Eikä myöskään kaikkia, jotka morsian tai sulho on joskus tavannut. Tai jotka äiti on tavannut. Tai anoppi. Tai kuka vaan. Plääh. Haluamme ehdottomasti pienet häät, joten koko sukua ei voi kutsua. Emme edes ole kauhean monen sukulaisen kanssa tekemisissä, joten olisi outoa kutsua sukulaisstatuksen omaavia puolituttuja juhlimaan näinkin tärkeää päivää kanssamme. Sanomista tulee, mutta tulkoon. Älä sitten kutsu meitä omiin häihisi ja muista vetää herne todella tiukasti sieraimeen.

…lapsivieraita

Tätäkin tuntuu hassulta perustella tarkemmin, mutta emme koe mitään tarvetta kutsua lapsia hääjuhlaamme, koska emme juuri pidä lapsista. Siinä missä joku näkee lapsivieraiden tuovan aivan normaalia ja ihastuttavaa hulinaa juhlaan, morsian näkee lähinnä potentiaalisen katastrofin. Pahin painajainen: lapsi kiljuu kirkossa, riehuu juhlapaikalla ja vie kivat vanhempansa klo 20 mukanaan unten maille. No thanks. Onneksi tästä tarvitsee ilmoittaa vain kahdelle pariskunnalle, ja tiedän melko varmasti, ettei toinen näistä pariskunnista pahastu ainakaan kovin verisesti. Lapsikielto ei tietenkään koske sulhon muutamaa alaikäistä sisarusta, joista nuorin taitaa olla häiden aikaan yläkoululainen.

…känniörvellystä

Lapsettomat häät tarkoittavat toki, että vieraat ovat sitten aivan tuhannen päissään. No ei. Lapsettomat häät tarkoittavat, että vanhemmat ja muut vieraat saavat nauttia toistensa seurasta hyvän ruoan, juoman ja tanssin merkeissä ilman yltiömäistä känniörvellystä. Oma suhteeni alkoholiin on vähän vaikea. Toisaalta pidän hyvistä viineistä ja drinkeistä mutta nautin niitä kohtuudella ja kartan todella kännisten ihmisten seuraa. Tämäkin riippuu oikeastaan ihmisestä, mutta ainakaan sukulaisiani en oikein siedä edes hilpeässä hiprakassa. Ja ovatko häät oikea paikka nollata kuuppa niin, ettei tiedä mistä aamulla herää? Mielestäni ei. Kohtuudella nautittuna alkoholi kuuluu kuitenkin omiin juhliinikin, joten tarjoamme sitä häissämme ainakin alkumaljan, ruokaviinien, digestiivin sekä mahdollisen nimikkodrinkin muodossa. Jos nämä eivät riitä, ravintolan baarista saa kyllä kossukolaa, jos oikein tekee mieli. Ai, mutta sehän maksaa! Ai ai, niinpä tekee. Kaivapa kuvetta, jos kaipaat tujumpaa känniä vielä neljän tai viiden alkoholiannoksen jälkeen. Ja ole hyvä, vedä herne myös toiseen sieraimeen, siellä se väijyy jo aivan lähellä.

…noloja leikkejä

Niin. Mitäpä tähän voisi sanoa. Jos sulho joutuu laulamaan kieli pihalla sutsi satsi satsaa tai muuta vastaavaa morsiamenryöstön yhteydessä, herättää se lähinnä suurta myötähäpeää. Myös vieraiden pakottaminen leikkeihin tuntuu kauhealta ajatukselta. En tykkää itse ollenkaan osallistua vieraana mihinkään mikä tuntuu epämiellyttävältä, joten en edellytä sitä muiltakaan. Sukujen väliset kilpailut saavat myös elohiiren sykkimään silmäkulmassa – plus vihaan häviämistä. Tässä vain muutamia syitä siihen, miksi meidän häissämme ei pelata ja leikitä.

No miten ne vieraat nyt viihtyy, herranjestas sentään? Kyllä ne suurella todennäköisyydellä viihtyy! 😉 Heillehän järjestetään ihana iltama aikuisten seurassa, hyvän ruoan ja suurimmaksi osaksi ilmaisen juoman merkeissä. Luvassa on jotain ohjelmaakin hyvän maun rajoissa. Ja tanssia. Ehkä sikaribaarikin. Ja jos me joskus saamme kutsun häihin, joissa on noutopöytä ja miljoona kiljuvaa lasta, tulemme itsekin riemusta kiljuen juhlimaan hääparia heidän näköiseensä juhlaan 🙂 Ugh, olen puhunut! Tai ehkä vielä yksi sana:

Valokuvaajamme: Jaakko Sorvisto

Valokuvaajan metsästyksessä meinasi käydä hassusti, mutta saimme kuin saimmekin erinomaisen kuvaajan hääpäiväksemme, vaikka meinasimme olla liian myöhään liikkeellä asian suhteen. Jos ette vielä tienneet, niin korostan hyvin painokkaasti: VARATKAA KUVAAJA AJOISSA! Puolitoista vuotta riittää Jyväskylän seudulla juuri ja juuri, mutta vielä parempi jos olette kaksi vuotta aiemmin liikkeellä, jotta saatte varmasti haluamanne kuvaajan – etenkin kesäkuukausille. Kyllä, on se vaan hurjaa! Voin melkein sanoa, että tuuri kävi, kun saimme kuvaajaksemme todella lahjakkaan Jaakko Sorviston. Toivoimme dokumentaarista kuvausta, ja iloksemme Jaakko on ilmoittamaansa hintaan käytettävissämme koko päivän. Siis koko päivän! Todella kätevää.

Alla on Jaakon upeita taidonnäytteitä.

98918851ac74240843fe4ecad721caa1

5c6c4e980df0bf1e907b004f7e5e1915

edc641251394bb764aa8907c02f576fe

061d2fa2b1b052d30292b2cf4d616161

0e7b2ff8c3a5338b043572d2742387f2

898207369634904dd72d6e862f468523

c4fe8b1e602b68ad53ae761cad5f1e33

En malta odottaa, millaisia otoksia Jaakko saa taltioitua meidän häistämme. Kuvat jäävät kuitenkin elämään, ja siksi päätimme panostaa tähän osioon erityisen paljon. Olisi todella sääli saada muistoksi huonoja kuvia, mutta nytpä ei ole sitä pelkoa 😉 Valokuvaaja ei toki voi vaikuttaa siihen, näyttääkö morsiamen pää petolinnun persiiltä, mutta uskotaan ja luotetaan, että Jaakko taitaa imartelevat kuvakulmat! Nyt voikin sitten aloittaa stressaamisen hääkampauksesta ja -meikistä 😀

Häidemme juhlapaikka: Ravintola Pöllöwaari

Morsiamelle ja sulholle maistuu hyvä ruoka – siksipä päädyimme valitsemaan ravintolahäät jyväskyläläisessä Pöllöwaarissa, jossa ruoka on taivaallisen hyvää. Tätä nannaa haluamme tarjota myös vierailemme. Häämme ovat tosiaan melko pienet, maksimissaan 35 henkilön tilaisuus (vieraslistasta myöhemmin lisää), joten liian ahdasta ei pitäisi tulla. Pöllöwaarin plussia ovat erinomaisen ruoan lisäksi taitava henkilökunta ja kaunis sisustus. Tila ei juuri somistusta kaipaa kukkia enempää. Koska kukat tekevät kuitenkin juhlan, panostamme niihin sitten sen mitä tarvitsee. Kynttilöitäkin voisimme hankkia koristamaan pöytiä – elokuun pimenevät illat tekevät niille varmasti oikeutta.

46b27780e803cb3e7884de5bb2ca61bc

IMG_4735

Yllä olevat kuvat ovat ravintolan toiselta puolelta varaamastamme salista, joka on nimeltään Vehmas. Tämän salin yhteydessä on toinen pienempi sali, joka on sisustukseltaan hieman erilainen. Tähän tilaan voisi keksiä jotain ällösöpöä rekvisiittaa. Tai jos näyttää, ettei kaipaamani tanssitila Vehmaksen puolella ole riittävän iso, vanhemmat eivät varmaan loukkaannu, jos ”joutuvat” tähän saliin ruokailemaan.

Pöllöwaarin viinibaarista on pääsy viinipihalle, joka on ihanan tunnelmallinen sekin. Jos sää sallii, viinipihalle voi livahtaa nauttimaan drinkistä ja polttelemaan sikaria.

viinipiha02

viinipiha03

viinipiha01

Kuvat täältä

Pöllöwaarilla on vielä sekin etu, että se sijaitsee keskustassa ja vihkikirkostamme Jyväskylän Kaupunginkirkosta on ravintolaan matkaa niin vähän, että sen sietää kävellä vaikka korkkarit jalassa. Vieraiden kulkemis- ja kuljetusongelma ratkaistu! Ja viimeinen plussa on toki ravintolan yhteydessä oleva ihana Hotelli Yöpuu, jonka olemme varanneet kahdeksi yöksi. Kirjoittelen hääsviitistä vielä erikseen!

Miltäs vaikuttaa? 🙂

Tasan vuosi häihin

Kääk! Kylläpäs se aika rientää ja pieni paniikkikin nostaa päätään. Vuosi voi olla jollekin pitkä aika, mutta häitään suunnittelevalle se on yksi pieni hujaus. Tässä vaiheessa pitäisi olla jo vaikka mitä tehtynä, mutta helposti asioita tulee siirrettyä myöhemmäksi, koska ”kyllähän sitä kerkiää!”. Itse olen kartellut häämekon sovittelua, koska Suomen valikoima vaikuttaa lievästi sanottuna suppeahkolta ja unelmapuvut ulkomailla maksavat sen verran, että Eurojackpotissa sopisi voittaa ja pian.

Noh, takaisin asiaan. Onhan tässä tehty jo vaikka mitä:

  • Juhlapaikka on varattu
  • Kirkko on varattu
  • Valokuvaaja on varattu
  • Hääyön hotelli on varattu
  • Vieraslista on suunnilleen laadittu
  • Läheisimpiä ystäviä on pyydetty kunniatehtäviin

Näissäkin on ollut säätöä ihan riittämiin, joten saa nähdä, miten käy ”pienempien” asioiden kanssa. Pitää vain uskoa, että kaikki järjestyy ja yrittää ottaa iisisti. Mekkokin varmasti löytyy ajoissa. Jos ei, niin aina voi kietoa valkoisen lakanan ympärilleen toimittamaan koltun virkaa.

Tarinamme

Tarinamme

Alkuun tuntuu mielestäni enemmän kuin sopivalta esitelmöidä, kuinka sulhon kanssa tapasimme. Vuosi oli 2013 ja juhannuksen juhlinta villeimmillään, kun lähemmäs kahta metriä huiteleva mies ilmestyi aamuyöllä yhteisen ystävämme luokse juhlimaan ja istahti viereeni juttelemaan. Tapasimme aivan ensimmäistä kertaa, vaikka yhteinen ystävämme oli ollut minulle tuttu koko elämäni ajan ja sulhon kanssa samalla luokalla!  Juttelumme ei johtanut vielä mihinkään ja jatkoimme tahoillamme.

Omaa kulkua ei kestänyt kuitenkaan kauaa, ja jo elokuun alussa kohtasimme taas – tällä kertaa Jyväskylän rallien aikaan kirkkopuistossa. Nyt pitkä ja raamikas mies ilmeisesti piti keskustelustamme vieläkin enemmän ja yön hämärissä yritti juosta vielä perääni unohdettuaan kysyä puhelinnumeroani (!). Harmikseen P juoksi väärään suuntaan, mutta eipä hätää: puhelinnumero irtosi yhteisen ystävämme kautta ja viestittely saattoi alkaa.

Ensimmäiset treffit sovittiin muutaman viikon päähän ja se oli niin sanotusti siinä. Treffimme olivat siis 15.8.2013 ja siitä tulikin virallinen vuosipäivämme. Elokuu on tästäkin syystä meille tärkeä, joten häiden ajankohdaksi valikoitunut 12.8. ei ole aivan tuulesta temmattu.

Sain vähän vihjailla, että kosinta olisi erittäin toivottava tapahtuma, koska olimmehan jo puhuneet paljon naimisiinmenosta. Sulho paljasti jälkikäteen, että kosinnan piti tapahtua jo uutenavuotena, mutta kihlasormukseni oli saapunut Yhdysvalloista niin viime tipassa, ettei sulho ollut ehtinyt tehdä suunnitelmia kunnolla, koska sormuksen ajoissa saapumisesta ei ollut mitään varmuutta. Pitkään ei tarvinnut kuitenkaan odottaa, kun P pyysi minua 14.1.2016 pukeutumaan hienosti ja laittamaan päälle ekstralämpimät ulkovaatteet. Tämän enempää en kosinnasta paljasta, koska jotain on kiva pitää vain itsellään 🙂

Aiomme melko varmasti laittaa aikajanamme jossain muodossa esille häidemme juhlatilaan – yllä oleva kuva on vain karkea ja nopea versio. Millaisiin ratkaisuihin ruudun takana on päädytty? 🙂Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Come fly with me

Morsian M toivottaa lukijat tervetulleiksi seuraamaan häävalmisteluja Jyväskylässä 12.8.2017 vietettävien häiden parissa. Sulho P ei välttämättä tarkoittanut blogin perustamista, kun tokaisi luovuuden tuskissa kiemurtelevalle morsmaikulleen, että ”sähän tykkäät kirjoittaa, nii kirjoita!”. Morsian tekee nyt kuitenkin työtä käskettyä, ja täten tämä blogi tulee olemaan rakas lapseni, hengentuotokseni ja mahdollisen (lue: takuuvarman) häästressin purkamisen kanava. Häiden suunnittelu on ollut käynnissä jo tovin, joten materiaalia ja pohdintoja riittää purettavaksi blogiin vaikka kuinka.

Sulho kosi tammikuussa 2016, mutta hätäilevä morsian ehti  jo tätä ennen valkata ensitanssin mahdolliseksi musiikiksi Frank Sinatran iki-ihanan Come Fly With Me:n, jonka sulhokin auliisti hyväksyy. Blogin nimeä ei siis tarvinnut pitkään miettiä, tämähän sopii aivan passelisti!

Hieman ollaan kuvan babyfaceista muututtu, mutta tämä on ensimmäinen yhteiskuvamme, joten esittelyyn vaan. Toivottavasti pönötämme vähemmän hääkuvissa – kuvattavana oleminen kun ei ole kummallekaan kovin mieluisaa.

1265307_642359839131673_1085392403_o

Inspiroivia lukuhetkiä ja Welcome aboard!